Ilmastonmuutoksen hillintää tavoittelevat kansainväliset toimet ovat johtamassa suuriin muutoksiin energia- ja luonnonvarapolitiikassa. EU on kulkenut eturintamassa ja sitoutunut kasvattamaan uusiutuvan energian osuuden 20 %:iin koko energiankulutuksestaan vuoteen 2020 mennessä. Eri maat osallistuvat talkoisiin eri tavoin ja erisuuruisin osuuksin; jotkut panostavat esimerkiksi tuulivoimaan ja toiset taas puun polttoon. Suomi kuuluu jälkimmäisiin, ja laajojen metsiemme takia myös meille asetetut uusiutuvan energian tavoitteet ovat paljon korkeammat kuin useimmilla muilla jäsenmailla.
EU:n ohjeistus korostaa markkinalähtöisen hallinnan malleja. Toisin sanoen pyritään edistämään keinoja, joilla voidaan luoda uusia markkinoita uusiutuvalle energialle. Jäsenmaat ovat ottaneet käyttöön monenkirjavien tukien joukon, joiden suomalaisversio kulkee ”risupaketin” nimellä. Politiikan keinot keskittyvät uusiutuvan energian markkinoiden synnyttämiseen ja ylläpitämiseen ja siinä myös jossain määrin onnistuneet. On kuitenkin selvää, että markkinat eivät yksistään voi toimia bioenergian hallinnan välineenä.
Markkinat tuottavat aina ulkoisvaikutuksia - joko kielteisiä tai myönteisiä, jotka eivät vaikuta suoraan yrittäjien tuloihin tai menoihin. Ne saattavat kuitenkin vaikuttaa moniin muihin ihmistoimijoihin tai luonnonprosesseihin. Näiden vaikutusten säätelyyn ja hillintään tarvitaan toisenlaisia hallinnan järjestelmiä. Tästähän luonnonvarojen hallinnassa on paljolti kysymys – luonnonresursseihin perustuvan tuotannon sekä sen yhteiskunnallisten ja ekologisten ulkoisvaikutusten säätelystä.
Puun energiakäytön lisääminen on merkinnyt väistämättä metsien tehokäytön laajenemista. Käytännössä tämä on tarkoittanut sitä, että aiemmin puumarkkinoiden ulkopuolelle jääneistä oksista, latvuksista, juurista ja kannoista on tullut arvotavaraa. Kiinnostavinta kotimaista keskustelua on käyty kantojen korjuun ja energiakäytön järkevyydestä. Kantojen polton on muun muassa sanottu pössäyttävän hetkessä taivaalle valtavat määrät hiiltä, joka muuten säilyisi kymmeniä vuosia sidottuna maan alla olevaan puuainekseen. Keskustelussa on pidetty esillä myös vaikutuksia metsien biodiversiteettiin, ravinnetasapainoon ja maisemaestetiikkaan. Lisäksi perinteinen metsäteollisuus on ollut yleisemmin huolissaan uudesta kilpailutilanteesta puumarkkinoilla.
Bioenergian hallinnan kansainvälinen tutkimus on pikkuhiljaa virinnyt. Muun muassa palmuöljyn tuotannon räjähdysmäinen kasvu ja sen vaikutukset kehitysmaiden ruokahuoltoon ja ekologiaan ovat olleet monien tutkimusten kohteina. Ristiriidat asettavat monia haasteita bioenergian hallinnan tutkimukselle myös Suomessa ja muualla Euroopassa. Suomessa valtaosa akateemisesta tutkimuksesta on tähän asti tutkinut bioenergiaa teknisestä ja taloudellisesta näkökulmasta ja pyrkinyt edistämään puun energiakäyttöä. Kyse on kuitenkin hyvin monimutkaisista prosesseista, jotka vaativat myös luonnon- ja yhteiskuntatieteellistä tutkimusta. Olemme nyt parissakin hankkeessa tarttumassa tähän haasteeseen ja käynnistämässä bioenergiaan liittyvän hallinnan, konfliktien ja osallistumisen tutkimusta
