Venäläistä vieraanvaraisuutta – konferenssi Petroskoin yliopistossa
Jukka Korpelan ja Kimmo Katajalan siivillä Maija Malmivuori, Miia Pöllänen, Mikko Kohvakka, Sini Silveri, Ville Kaukiainen ja Henri Koponen
Vierailimme Venäjällä suomalais-venäläisessä opiskelijakonferenssissa Petroskoin valtionyliopiston kutsusta 26. - 28.03.2012. Matka alkoi aamuseitsemältä yliopistolta, kun professori Jukka Korpela ajoi pikkubussilla Carelian eteen. Sisään nousi kuusi opiskelijaa, ja seurassa oli myös professori Kimmo Katajala. Seurue oli enimmäkseen väsyneen näköistä, mutta rento ilmapiiri auton takaosassa auttoi nopeasti tunnelmaan. Parin tunnin matka rajalle sujui nopeasti. Huolimatta pelottelusta, rajanylitys sujui nopeasti ja vaivattomasti. Rajan itäpuolella saatoimme huokaista Jänismäellä, josta löytyi matkaevästä hieman joka makuun. Matkalla kohti Petroskoita otimme kuvia mitä eksoottisimmista kylistä ja ihailimme karjalaisia satelliittiantenneja. Laatokan rantaa ja hyviä venäläisiä teitä pitkin retki kului erilaisia matkapelejä pelaillen ja valmistautuen henkisesti kulttuurishokkiin.
Saapuessamme Petroskoihin nopea kiertoajelu kaupungin läpi sekoitti varmasti lopullisesti kaikkien suuntavaiston, mutta onneksi seuraavana luvassa oli taas hieman hyvää ruokaa ja juomaa. Ruoansulatusta helpotti nopea lenkki Äänisen rannassa, jossa Otto Wille Kuusinen edelleen väsymättä valvoi jäätynyttä vesistöä. Yliopistolle saavuimme tyylikkäästi hieman myöhässä, jossa meidät otettiin ystävällisesti vastaan. Tapasimme isäntämme ja emäntämme, joiden luona tulisimme majoittumaan kahden yön ajan. Yhteinen sävel löytyi nopeasti, suurin osa oppaistamme kun oli opiskelijakollegoita. Tästä alkoi todellinen syventyminen venäläiseen kulttuuriin ja elämänmenoon.
Kuuntelimme yhteensä 16 esitystä, joista osan seuraamista vaikeutti niiden venäjänkielisyys, joskin osa paikallisista kollegoistamme oli laatinut hyvinkin perusteellisia englanninkielisiä Powerpoint -esityksiä esitelmiensä tueksi. Suomalaiset opiskelijat pitivät omat esitelmänsä kokonaisuudessaan englannin kielellä. Suoriuduimme tästä kiitos huolellisen valmistautumisen täysin kelvollisesti, häpäisemättä historian laitoksen pyhiä perinteitä. Arvostelimme varsin kilpailullisen venäläisen opiskelukulttuurin mukaisesti jokaisen esityksen viiden eri kategorian osalta pistein yhdestä viiteen. Pidimme esitysten välissä ruokatauon, jolloin osa meistä vieraili yliopiston ruokalassa ja osa muualla. Lopuksi seurasimme pisteidenlaskua ja keskustelimme voittajiksi selviytyneistä esityksistä, epäonneksemme pääasiassa venäjäksi. Suomalaisista Mikko Lappeenrannasta selvisi toiselle sijalle ja Henri Joensuun kampukselta kolmanneksi.
Viimeisenä iltana nautimme taas vieraanvaraisuudesta, hyvästä ruuasta ja etsimme hunajamme ja suolakurkkumme paikallisesta supermarketista. Loppuillasta meidät vietiin nauttimaan Petroskoin yöelämästä. Valitettavasti kuuluisa Das Kapital oli suljettu, mutta FM otti meidät sisäänsä. Kulttuuri yökerhossa miellytti ruokineen ja tapoineen. Hyvin mieleenpainuvaa oli myös ajella ympäri kaupunkia – yhdet taksilla, toiset trollilla ja kolmannet ajan patinoimalla Ladalla. Jännitystä tarjosi yöllinen miliisin pysäytys, mutta siitäkin selvittiin papereiden esittelyllä.
Paluumatkalla raikas minibussi vei meidät lohduttomiin mutta kauniisiin Karjalan kyliin. Pysähdyimme kauniissa ja tuulisessa Aleksanteri Syväriläisen luostarissa ja vierailimme sen kirkossa. Ajoimme Aunuksen karjalan halki Laatokan rantaa pitkin Pitkäänrantaan, jossa nautimme ehkä matkan parhaasta virkistymishetkestä. Aunuksen kaupungissa kävimme ruokaostoksilla, sekä tuijotimme katuja ja maisemia. Autossa soi Santtu Karhu ja talvisovat joka vei meidät rajaseudun kulttuuriin.
Loppumatkan tunnelmat olivat väsyneet mutta onnelliset. Viimeisillä pysähdyksillä koetimme kuluttaa lompakon pohjien ruplia, kukin haluamiinsa elintarvikkeisiin. Etukäteen jännitetty rajanylityskin sujui hyvin, vaikka eräiden matkaajien laukut kilisivät uhkaavasti. Suomen puolelle selvittyämme muuttuivat tiet tasaisiksi ja tylsiksi. Entinen jännityskin oli muisto vain. Näin Venäjän ensikertalaiset loivat kaihoisat katseet taaksejäävään itänaapuriin.
