Markku Tykkyläinen, professori, maaseutututkimus
Paranna työmarkkinakilpailukykyäsi geospatiaalisin opinnoin
Kävin toukokuussa kongressissa, joka pidettiin Kumaun yliopistossa ja tutustuin samalla paikalliseen maantieteen opetukseen ja tutkimukseen. Kiinan ja Nepalin vastaisella raja-alueella Kumaun yliopistossa Intiassa opetetaan maantiedettä kahdella kampuksella. Nainitalin kampuksella on erikoistuttu Kiinan, Nepalin ja Bhutanin raja-alueiden tutkimukseen. Raja-alueilla on paljon syrjäisiä kyliä, pienyritystoimintaa sekä vaikeat luonnonolot ja herkkä sekä geologisesti nopeasti kehittyvä vuoristoinen ympäristö. Almorassa on keskitytty geoinformatiikan opetukseen. Almoran yliopistokampus on myös samalla paikkatiedon yhteiskäytön osaamiskeskus, joka on paneutunut luonnonvarojen hallinnan kehittämiseen. Tutkimusta tekevässä projektiorganisaatiossa toimii 24 henkilöä. Paikkatiedon kehittäminen on hyvin resurssoitu. Tarjolla on myös 2-vuotinen maisteriohjelma, jonka lukukausimaksu on 700 euroa vuodessa. Suomalaisten ostovoimaan suhteuttaen opiskelu maksaisi 7400 euroa vuodessa. Opetus on hyvätasoista ja uuden oppimisen into kova.
Mieli säilyä tietoyhteiskunnan kärjessä meidän on syytä edetä tälläkin alalla Itä-Suomen yliopistossa. Viime vuosina paikkatiedon analyysimenetelmät ovat kehittyneet nopeasti ja tätä kehityssuuntaa kutsutaan geospatiaaliseksi analyysiksi. Tämän alan opetusta tarjotaan nyt Joensuun kampuksella jo kymmenkunta vuotta tarjotun geoinformatiikan jatkeeksi ja rinnalle. Maantieteen ja yhteiskuntamaantieteen syventävissä opinnoissa opiskelija voi suuntautua geospatiaalisiin menetelmiin, mikä antaa valmiudet maantieteellisen tiedon analyysiin näitä menetelmiä käyttäen. Opetus on koottu maantieteen, tilastotieteen, tietojenkäsittelyopin, kansantaloustieteen ja metsätieteiden kursseista. On tehty selkeä mutta myös opiskelijan räätälöitävissä oleva syventävien opintojen opetuskokonaisuus, joka tarjoaa erinomaiset menetelmälliset valmiudet työelämään.
Opiskelija voi valita syventävien opintojen tutkimusaiheensa joko maantieteestä tai yhteiskuntamaantieteestä. Geospatiaalisen opetuksen tavoitteena on uusien ja tehokkaiden analyysimenetelmien oppiminen ja niiden soveltaminen ihmis- ja luonnonmaantieteellisiin tutkimusongelmiin. Näin toteutetut syventävät opinnot ovat menetelmällisesti orientoituneet aineistojen analyysiin, testaamiseen ja mallinnukseen. Opiskelija voi valita menetelmäopetuksen ohella esimerkiksi ohjelmoinnin, paikkatietojärjestelmien suunnittelun, ekonometrian, luonnonmaantieteellisen ympäristömallintamisen, kaukokartoituksen ja metsäbiometrian kursseja. Jotkut opiskelijat ovat jo käyneet näitä kursseja yksittäisinä suorituksina, geoinformatiikan osana tai sivuaineopintoina, mutta nyt tarjotun kokonaisuuden tavoitteena on tarjota valmis, hyödyllinen kokonaisuus opiskelijalle.
Geospatiaalinen osaaminen antaa valmiuksia erityisesti suunnittelu- ja tutkimustehtäviin. Tällaisista taidoista on hyötyä esimerkiksi monissa aluesuunnittelun työtehtävissä ja ympäristötutkimuksen alalla. Geospatiaaliselle asiantuntijuudelle on paljon kysyntää tutkimuslaitoksissa, hallinnossa ja yrityksissä. Vastaavanlaista geospatiaalisen osaamisen kokoavaa opetuskokonaisuutta ei ole tarjolla missään muualla maassamme. Tämä onnistuu vain joustavasti toimivassa yliopistossa ja se on vahvuutemme. HiMa-laitoksen opiskelijat ovat nyt näköalapaikalla ja aihetta on itse kunkin tarttua tilaisuuteen.
Akateemisen tutkimuksen ja opetuksen tehtävänä on kehittää uusia tieteellisiä lähestymistapoja ja menetelmiä sekä tehdä korkealaatuista ja kansainvälisesti tunnustettua tutkimusta. Geospatiaalinen asiantuntijuus on uusi ja globaalisti kehittyvä osaamisalue ja tämän aallon mukana Itä-Suomen yliopiston opiskelijoidenkin on hyvä parantaa työmarkkinakilpailukykyään. Jatkossa geospatiaalisen asiantuntijuuden kehittämiseen tarvitaan uusia resursseja. Tarvitaan rahoitusta ja sen myötä opetus- ja tutkimusvakansseja lupaaville tieteentekijöille. Seuraavissa yliopistohallinnon strategiakeskusteluissa geospatiaalisen osaamisen kehittämistä ja resurssointia on syytä tarkastella eri opetusaloja yli tiedekuntarajojen yhdistävänä kehitettävänä vahvuutena ja osaamisala on resurssoitava sen mukaisesti.
Viite Kumaun yliopiston maisteriohjelmaan:
Markun kirjoitus palautti mieleeni tarinan talonrakentamisesta. Tutkimuksen tekeminen, samoin kuin asiantuntijatehtävissä toiminen, voidaan rinnastaa kuvainnollisesti talonrakentamiseen. Teoreettista tietämystä tarvitaan ymmärtämään rakennusohjeita, mutta käytännön suorittaminen vaatii menetelmäopintoja. Näihin menetelmäopintoihin pätee seuraava sääntö. Mitä enemmän työkaluja tunnetaan, sitä ”laadukkaampia” ja ”kestävämpiä” taloja voidaan konkreettisesti rakentaa. Pelkällä kirveellä ei rakenneta kartanoa, mutta ymmärtämällä sahan käytön periaatteet, saadaan pystytettyä ainakin heinälato. Menetelmäopintoihin panostaminen lisää työkalupakin kokoa ja siten rakennusmahdollisuuksia. Erityisesti suosittelen panostamista R-ohjelmaan, sillä R:n toimintaperiaatteen ymmärrettyä ja matemaattiset perusteet hallittua, avautuu kartanonrakentajan työkalupakki jokaiselle rakentajalle. Puhun omista kokemuksistani, sillä oma heinäladostani puuttuu enää katto. Geospatiaaliset opinnot pohjautuvat ainakin tilastotieteen osalta R:n käyttämiseen, joten näihin opintoihin kannattaa panostaa!
VastaaPoista