HiMa-blogi elokuu 2012

Maria Lähteenmäki

Jutikkala professori

Prahan kesä

Keskustorin reunassa olevan raatihuoneen kello löi kahdeksan, luurangot vetivät naruista ja tornin luukut avautuivat. Kummituksen näköiset kaupungin suojelusmiehet kiersivät kehää ahtaassa laatikossaan ja kansa hurrasi. Lopuksi korkealta tornin parvekkeelta trumpetisti julisti rauhaa Prahan historialliselle kaupungille. Sitä rauhaa olisi tarvittu ankarasti 1940-luvun alussakin. Edellisen päivän retki Euroopan vanhimmalle juutalaisten hautausmaalle (vanhimmat haudat 1400-luvulta), synagogaan, gettoon ja museoon kuristivat vieläkin kurkkua.

Osa meistä Historiallisen maantieteen XV. konferenssiin (6-10.8.2012) osallistuneista oli majoittunut vanhan kaupungin pikkuhotelleihin, osa siistiin ja toimivaan Park Inn hotelliin, joka oli lähellä kokouspaikkaamme, Charles universityä. Yliopisto oli 1800-luvun lopun tyylinen ja kotoisa. Konferenssin ohjelma koostui pääosin maantieteilijöiden puheenvuoroista, joissa oli myös meille historiantutkijoille paljon kiinnostavia aiheita. Omasta ja ohjattavieni näkökulmasta muun muassa Cambridgen yliopiston akateemiset matkat 1800-luvulla, tieteen kolonisoiminen, kansalliset rajat, Kanadan alkuperäiskansojen historialliset rajat ja urbaani muutos olivat tuttuja teemoja. Päähuomion tapaamisessa saivat ehkä maantieteen historia, historiallinen klimatologia ja ympäristön muutos.

Itä-Suomen historioitsijoiden ja maantieteilijöiden panos oli konferenssissa kaksijakoinen. Maantieteen yliopistonlehtori Minna Tanskanen esitteli sessiossa ”Historical Land Use”: Changes in Landscape Exploatation” paperinsa, joka käsitteli vähätuottoisten suopeltojen tulevaisuutta; ”The future of the underproductive mire fields in Finland”. Minna avasi teemaansa kertomalla soiden monista käytöistä Suomessa historiallisesta perspektiivistä käsin. Historiallinen maankäyttö -teema oli kokouksessa varsin suosittu: peräkkäisinä päivinä viisi sessiollista tutkijoita purki teemaa eri maihin sijoittuvien tapaustutkimustensa kautta.

Itse olin etsiytynyt konferenssiin historian jatko-opiskelijoiden pyynnöstä; he halusivat osallistua konferenssiin ja pyysivät minua rakentamaan heille session. Tein työtä käskettyä ja sain sessioehdotukseni ”Local Communities in Transition: Case of the Borderland between Sweden/Finland and Russia from the 17th to the Early 20th Century” läpi konferenssin ohjelmaan. Sessiomme oli menestyksellinen, siihen osallistui yli 20 kuulijaa, jotka esittivät myös ahkerasti kysymyksiä. Käsittelimme kaikissa esityksissä Karjalankannasta, mutta kukin eri näkökulmasta ja eri ajanjaksolta, mikä kiinnosti kuulijoita. Kannashan on raja-aluetutkijoille runsauden sarvi: Vuosina 1323-1721 alue oli Ruotsin omistuksessa, 1721-1812 keisarillisen Venäjän, 1812-1944 Suomen ja vuodesta 1944 jälleen Neuvostoliiton/Venäjän. Monenmoinen väki on noina vuosisatoina kulkenut Kannaksella suuntaan jos toiseen, elinkeinot ovat vaihtuneet ja poliittis-yhteiskunnalliset olot muokkautuneet ajan ideologisen hengen mukaan moneen kertaan.

Sessiomme aluksi Karjalan tutkimusinstituutin tutkija ja historian jatko-opiskelija Katri Issakainen esitteli 1600-luvun Viipurin sosiaalista rakennetta paperilla ”Social segregation of space in Sweden town in the 17th century”. Hänen jälkeensä niin ikään Karjalan tutkimusinstituutin jatko-opiskelija, petroskoilainen Maria Proskuriakova valotti 1700-luvun venäläisen varuskunnan elämää Viipurissa teemalla ”Social space of Russian garrison employees from the 1710s to the 1730s”.  Kolmannen kontribuution Karjalankannaksen monipolviseen historia-teemaan antoi Historia- ja maantieteiden laitoksen vt. amanuenssi ja Suomen historian jatko-opiskelija Riikka Myllys. Riikka vei kuulijat pois urbaanista yhteisöstä Kannaksen maaseudulle ja 1830-luvun lahjoitusmaariitoihin Salmin, Valkjärven ja Sakkolan pitäjissä; ”Resistance of Finnish peasants in the eastern borderland in the 1830s”. Kaikki jatko-opiskelijoidemme esitykset liittyivät heidän loppusuoralla oleviin väitöskirjatöihinsä.

Oma esitykseni käsitteli puolestaan 1900-luvun alun yhteiskunnallisen tilan muutoksia Kannaksen rajaseudulla, Terijoella ja Kivennavalla paperilla ”Political Tourism in the the Finnish-Russian Borderland in the 1910s-1930s ”. Poliittinen turismi on nousussa oleva ilmiö tänä päivänä kaikkialla maailmassa turismissa liikkuvan iso rahan ja valtavien ihmismäärien takia (turismi on globaalissa taloudessa eniten kasvanut ala – 2020 arvellaan ylitettävän 1.6 biljoonan matkailijan raja). Poliittiset toimijat ovatkin oivaltaneet, että juuri turismin kautta he pääsevät viemään sanomaansa läpi. Oman tulkintani mukaan poliittinen turismi alkoi Suomessa juuri Karjalankannaksen rajaseudulla 1920-luvun alussa, ja tätä ilmiötä esittelin yksityiskohtaisine matkareitteineen konferenssin osallistujille.

Kaiken kaikkiaan konferenssi oli monipuolisuudessaan kiinnostava. Oli myös hauska nähdä, kuinka maantieteilijät seilasivat menneen ja nykyisen välillä ”iänvanhoista” kartoista telekommunikaattoreihin. Jatko-opiskelijoille matkan hyöty on ilmeinen: oman paperin esitteleminen ja puolustaminen on mainiota harjoitusta, lisäksi tutkijaverkoston luominen ja sosiaalinen osallistuminen lujittavat pohjaa ammattitutkijaksi tulemisen tiellä.