FL Tarja Ignatius: Tutkimuksen näkökulman löytäminen voi olla hidas prosessi

 

"Sekä puukottaja että puukotettu kuuluwat olleen humalassa kuten tawallisesti Pankakosken työmiehet kaikissa huwi=tilaisuuksissa. Se Wiina, se Wiina!"

Karjalatar-lehdestä poimitun värikkään lainauksen tarkoitus on halpahintaisesti houkutella lukemaan kirjoitukseni, joka käsittelee näkökulman löytämisen vaikeutta historian alan väitöskirjaani. Tutkimuskohteenani on Lieksassa sijaitseva Pankakosken tehdasyhteisö, jossa vallinnut tapainturmelus pöyristytti Karjalattaren toimittajaa 4.9.1891.

Mikrohistoriallisen tutkimuksen kohteena Pankakoski on "tyypillisen epätyypillinen", toisin sanoen täysin tavallinen yhteisö, joita vastaavia Suomessa on lukuisia. Epätyypillinen tällaisesta kylästä kuitenkin alkaa tulla, kun sen historiaan alkaa perehtyä pintaa syvemmältä. Silloin alkaa huomata ne pienet johtolangat, joiden avulla pystyykin löytämään jotain uutta näkökulmaa vanhaan ideaan.

Pankakoski oli minulle Lieksassa syntyneenä ja kasvaneena jotenkin tuttu taajama, mutta varsinaisesti tutustuin alueen historiaan kirjoittaessani paikallisen yhdistyksen tilaushistoriaa. Kuulin Klemens Johan Saarelaisesta, ammattikunniastaan herkkähipiäisestä suutarista ja kerrassaan omalaatuisesta persoonasta. Luin vuoden 1918 tapahtumista, tapetuista työmiehistä ja kadonneista pöytäkirjoista. Minulle kerrottiin yhteiskuntaluokan mukaan rajatuista asuinalueista, siitä, miten toimihenkilöiden lasten ei ollut soveliasta mennä työväen asuttamalle Hangaspurolle, eikä hangaspurolaisten puolestaan herrojen reiteille. Pystyin Pankakosken sosialidemokraattisen yhdistyksen historiateoksessa, joka sai ylänimekseen Aatteen kuohuissa, vasta raottamaan alueen menneisyyttä.

Olin aiemmin saanut valmiiksi lisensiaattityöni tyystin toisesta aiheesta. Tutkimus oli väkisin väännetty, eikä tuntunut vievän mihinkään. Olin perin juurin tuskastunut sen kanssa ja niinpä kerran avasin suuni tutkijaseminaarissa: "Olenko ihan pähkähullu, jos vaihdan aihetta?" Maria Lähteenmäki, tuolloin Jutikkala-professori, vastasi nauraen: "Et tietenkään! Eihän kivirekeä kannata perässään vetää!"

Niinpä hylkäsin kivireen ja aloin työstää kokonaan uutta aihetta, jonka tutkimuskohteena oli Pankakoski. Ensin se oli epämääräinen hahmotelma kansalaisyhteiskunnan synnystä paikallisyhteisössä. Sain keskusteluissa lukuisten ihmisten kanssa kuulla, että aihe on tuossa muodossa puhki kulunut ja siihen pitäisi löytää uusi näkökulma. Seurasi ankaraa pohdintaa ja kirjallisuuteen ja lähteisiin perehtymistä. Entä, jos tutkisin, miksi juuri sosialidemokratiasta tuli suosituin kaikkien työväenaatteiden joukossa, "niinq silleen mikrohistorialliselta kantilta"? Siihen sain kokeneemmalta kollegalta happaman kuittauksen: "Sata kertaa tutkittu!"

Sitten keksin, tutkisin aihettani erikoisen persoonan, suutari Saarelaisen elämäkerran avulla, siitä tulisi oikein tyypillistä mikrohistoriaa. Carlo Ginzburgin Juusto ja madot kertoo mylläristä, miksen minä kirjoittaisi suutarista? Juuri saatuani uuden tutkimussuunnitelman valmiiksi, sähköpostiin ilmaantui tiedote Sami Suodenjoen tarkastettavasta väitöskirjasta: Kuriton suutari ja kiistämisen rajat. Työväenliikkeen läpimurto hämäläisessä maalaisyhteisössä 1899–1909. Jaa, se idea olikin sitten jo keksitty aiemmin.

Seurasi hauduttelua ja muun muassa tiedotusopin opintoja, joiden pakollisiin luettaviin kuului Janne Seppäsen kirja Katseen voima – kohti visuaalista lukutaitoa. Sitä lukiessani mieleeni nousivat kuvat Pankakoskelta. Toden totta, työväentalon rakentaminen ja marssikulkueet tehtaan ohi olivat visuaalista retoriikkaa. Suojeluskunnan harjoitusten vieminen työväestön asuinalueelle oli vallankäyttöä tilaa haltuun ottamalla. Vallanvaihdos muutti myös tilaa ja ympäristöä. Siihen vielä viitekehykseksi hyvinvointivaltion syntyä ja siinä se tutkimussuunnitelma lopulta oli.

Vielä vein keskustelupaperin tutkijaseminaarin ihmeteltäväksi: "Okei, mielenkiintoista, mutta sulla on tässä oikeastaan kaksi tutkimusta, rajaa vielä pelkästään tuohon tila-aspektiin!" Siinä se nyt on, tutkimussuunnitelma ja selvät kuviot, miten tutkimustyö etenee. Enää tarvitsee vain kirjoittaa se hiton väitöskirja.