Pertti Rannikko: Metsätyökylä on muuntumassa datšakyläksi

Suomalais-venäläinen tutkijaryhmä palasi 20 vuoden jälkeen tutkimaan Koivuselän kylää. Kyläläiset olivat entisenlaisia mutta kylä ei.

Helteisessä heinäkuussa 1994 lähti sekä Petroskoista että Joensuusta tutkijoita autoilla kohti Koivuselän kylää. Tähän Prääsän piirin länsiosassa sijaitsevaan kylään on suunnilleen yhtä pitkä matka Petroskoista ja Suomen rajalta. Tämän kesän helteisimpään aikaan sama tutkijaryhmä palasi taas Koivuselkään. Niin tutkijat kuin kyläläiset olivat vanhentuneet, mutta muuten he eivät olleet juuri muuttuneet. Kyläläiset ottivat tutkijat ystävällisesti vastaan ja vastasivat avoimesti tutkijoiden kysymyksiin. Karjalan kieltä puhuviakin löytyi vielä kosolti. Varsin pian tutkijoille kävi kuitenkin selväksi, että itse kylä on kokenut 20 vuodessa melkoisen muodonmuutoksen.

Koivuselkäläisiä heinäkuun lopulla haastatellut Itä-Suomen yliopiston ja Petroskoin yliopiston tutkijaryhmä, vasemmalta Pertti Rannikko, Tanja Jegorova, Eira Varis, Kristina Isajeva, Jevgeni Klementjev, Esko Lehto, Minna Piipponen, Katri Karkinen, Inna Kopoteva ja Nadezheda Polevshikova KUVA: ANTERO LEHIKOINEN
 

Oma ruuantuotanto on vähentynyt

Parhaiten minulle jäi mieleeni 1990-luvun kenttätöistä heinänhakumatka Ruokokosken autioituneeseen karjalaiskylään. Vitelejoen uitot ja metsätyöt olivat tarjonneet ruokokoskelaisille toimeentulon usean vuosikymmenen ajan. Uittojen päättyessä 1960-luvun lopulla oli heidän muutettava 12 kilometrin päässä sijaitsevaan Koivuselän lesopunktiin, jonne kaikki alueen metsätyöntekijät keskitettiin. Maria ja Mikko Antonovin perhe toi mukanaan Koivuselkään lehmän ja vasikan, mutta tekivät niille heinät edelleen vanhoilta heinämailtaan Ruokokoskelta. Pääsin heidän mukaansa 20 vuotta sitten hakemaan sieltä heinäkuormaa. Tie Ruokokoskelle oli surkeassa kunnossa, mutta onneksi autonkuljettajana metsätyökeskuksessa toimiva Antonovien Viktor-poika sai käyttöönsä työpaikkansa kuorma-auton, jolla heinänhaku onnistui.

Vaikka Antonoveilla on edelleenkin lehmä ja vasikka, eivät he ole kuitenkaan moneen vuoteen tehneet heinää Ruokokoskelta. Mikko on jo kuollut ja karjanpito on siirtynyt Viktorin vastuulle, mutta Maria auttaa edelleen lypsyssä. Heinät Viktor tekee Koivuselän lähiniityiltä, joilta riittää hyvin heinää koko kylän karjalle. Kylässä on nimittäin enää 9 lehmää, kun niitä 20 vuotta sitten oli 40. Lampaiden ja vuohien määrä on romahtanut 200:sta 9:ään. Edellinen kenttätyömme ajoittui Venäjän murroksen vaikeimpiin vuosiin, jolloin elintarvikkeiden korkeiden hintojen vuoksi perheiden oli tuotettava itse huomattava osa ruoastaan.

Elintarviketilanteen paraneminen näkyy myös puutarhoissa. Vaikka miltei kaikki ympärivuotiset asukkaat kasvattavat edelleen perunaa ja muita hyötykasveja, on puutarhassa nykyään tilaa myös kukille.

Metsätöitä tekevät nyt muut

Viktor Antonov ja muut karjanpitäjät kuljettavat heinänsä nykyään pienillä puutarhatraktoreilla. Kun kyläläisille ei ole enää metsätöitä, ei heidän käytössään ole kuorma-autojakaan.

Koivuselän uusi kylä oli perustettu vuonna 1949 metsätyöntekijöiden asuinkyläksi, lesopunktiksi. Edellisen kenttätyöjaksomme aikana metsänhakkuita oltiin organisoimassa uudelleen tavalla, mikä johti pian metsätöiden loppumiseen kokonaan koivuselkäläsiltä. Metsäsektorin yksityistämisen yhteydessä perustettu Šujales-osakeyhtiö lopetti vuonna 1995 Koivuselän lesopunktin, jolloin siitä tuli pelkkä työnjohtoalue. Seurauksena oli hakkuiden ja työntekijöiden määrän nopea väheneminen ja viimein loppuminen.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana metsätöitä Koivuselän ympäristömetsissä ovat tehneet muut kuin kylässä vakituisesti asuvat. Pysyvimmin hakkuita on tehnyt yritys, jonka työvoima on Ukrainasta. Puut kaadetaan moottorisahoilla ja kuljetetaan kahdella metsätraktorilla ajotien varteen, josta ne vievät eteenpäin toisen firman rekat. Ukrainalaisia metsätyöntekijöitä on kaikkiaan 8. He asuvat Koivuselässä yhteismajoituksessa kolme kuukautta kerrallaan, minkä jälkeen he ovat Ukrainassa perheensä luona 1–1,5 kuukautta ja palaavat taas töihin Koivuselkään.

Kesäasuntoja yhtä paljon kuin vakituisia

Metsätöiden loppumisen jälkeen Koivuselän väki väheni, joten myös koulu ja muita kylän palveluita lopetettiin. Rekisteritietojen mukaan olisi kylän asukasluku vuosien 1994 ja 2014 välillä pienentynyt 380:stä 210:een. Ympärivuotisten asukkaiden määrä on kuitenkin tällä hetkellä vain noin sata. Monet nuoret aikuiset asuvat ja työskentelevät Petroskoissa, vaikka ovatkin kirjoilla Koivuselässä. Myös monet vain kesällä kylässä asuvat on rekisteröity Koivuselkään.

Koivuselkä on vuoden 2006 paikallishallintouudistuksesta lähtien kuulunut Vieljärven kylähallinnon alaisuuteen. Sen Koivuselässä toimiva virkailija laski, että kylässä on 27 ympärivuotisessa käytössä olevaa asuntoa ja 24 kesäasuntoa. Kokonaan tyhjiä asuntoja olisi 13. Käytössä on vielä myös useamman asunnon parakkitaloja, joiden asunnot ovat huonossa kunnossa. Osa niistä on suunniteltu otettavaksi ränsistyneiden asuintalojen purkamisohjelmaan, jota Venäjän valtion ja Karjalan tasavallan rahoituksella parhaillaan toteutetaan. Purettavien talojen asukkaille pitäisi rakentaa uudet asunnot ja nyt keskustellaan siitä, minne ne sijoitettaisiin. Hallinto haluaisi ilmeisesti rakentaa ne Prääsään tai Vieljärvelle, purkutalojen asukkaat Koivuselkään.

Osa kesäasukkaista on vanhuksia, jotka asuvat talvet kaupungissa. Osa taas käyttää vanhempiensa kuoltua heiltä jäänyttä taloa datšana. Koivuselän tulevaisuuden kannalta erityisen kiinnostavia ovat ulkopuoliset, jotka ovat ostaneet Koivuselästä tyhjäksi jääneen talon tai rakentaneet sinne kokonaan uuden datšan.

Tuleeko Koivuselästä datšakylä?

Yksi tyhjäksi jääneen talon ostaneista on Pitkärannan tehtaalta viime vuonna eläkkeelle jäänyt Vasili. Hän on keväästä lähtien remontoinut taloaan ja se näyttää ulkoapäin aivan uudelta. Heinäkuun lopulla hän oli rakentamassa jo uusia ulkorakennuksia. Tontin ympäri on rakennettu korkea aita ja sen sisäpuolella haukkuu ärhäkkä koira. Perhe ja lapsenlapset ovat jo käyneet katsastamassa uuden talon. Vasili suunnittelee jäävänsä asumaan sinne myös talveksi.

Uudet datšat eroavat selvästi Koivuselän muista rakennuksista KUVA: ANTERO LEHIKOINEN

Kylän toiselta laidalta Koivujärven rannalta löytyy korkean teräsaidan sisältä kolmen talon muodostama datšayhteisö. Muuta puutarhaa ei ole kuin kukkapenkkejä. Yksi taloista on vanhasta rakennuksesta peruskorjattu ja kaksi on aivan uutta, tyyliltään Koivuselän muista taloista selvästi erottuvia. Talot on rakennuttanut petroskoilainen yrittäjä, joka käyttää vanhaa taloa kesäasuntonaan. Yhtä uusista taloista käyttää hänen poikansa perhe. Yrittäjä on ostanut lähinaapurista kaksi muutakin vanhaa taloa ja teettänyt niissä täydellisen remontin. Yhden niistä hän on myynyt petroskoilaisperheelle kesäasunnoksi, toinen on vielä myynnissä.

Muualta tulleet kesäasukkaat ovat Koivuselässä hyvin tuore ilmiö. Petroskoista on matkaa vain 140 kilometriä ja viimeistä 13 kilometrin hiekkatieosuutta lukuun ottamatta tie on erinomaisessa kunnossa. On hyvin mahdollista, että Koivuselästä kehittyy petroskoilaisten kesämökkikylä. Puhdasta datšakylää siitä tuskin kuitenkaan tulee, sillä jonkin verran siellä asunee ihmisiä tulevaisuudessa myös talvella. Juuri se, että kylässä on pysyvää asutusta, houkuttelee monia hankkimaan sieltä kesäasunnon. Tämä ei johdu välttämättä vain asumisen turvallisuudesta, vaan paikalliset asukkaat luovat kylään myös oman ilmapiirinsä. Edullisen sijaintinsa vuoksi Koivuselkä voi jatkossa kiinnostaa myös matkailijoita. Tutkijoiden kannattaa siten lähteä seuraavan kerran Koivuselkään jo kymmenen vuoden päästä selvittämään kylän muodonmuutoksen sen hetkistä vaihetta.